Aloitus

 Päätin pitkästä aikaa aloittaa  jonkinlaisen ruokaan liittyvän blogin. Pidin vuosia sitten myös ruokablogia, mutta silloin ei ollut tarpeeksi intoa siihen. Nyt olen silloin tällöin omassa arkisessa blogissani reseptejä omaksi ilokseni jakanut. Pohdin monia kertoja, että olisi kiva keskittyä myös sellaiseen blogiin, joka painottuisi ruokaan. Tästä sellaista kovasti yritän tehdä. 

Arkielämä

Täällä perehdyn vegaaniseen ruokavaliooon, joka itselläni sydäntä lähellä. Määrittelen vielä itseni kuitenkin puolivegaaniksi. Jos tällaista määritelmää voi sanoa, vaikka syönkin suurimmaksi osaksi vegaanisesti. En ole varmaan kahdeksaan jouluun syönyt joulukinkkua, nykyään en syö mitään lihaa, kanaa tai kalaa. Ikinä meiltä ei löydy kananmunia ja tavallinen maitokin on vaihtunut kauramaitoon. Ainoastaan juustoa ja maitosuklaata tulee silloin tällöin syötyä. Ehkä joku kaunis hetki yritän päästä niistäkin eroon. Juusto  ja suklaa on ehkä se pahin vastus, jota vastaan vielä taistelen. Ehkä se sortuminenkin on vain heikkoina hetkinä. Ainoastaan työhakemuksissa sanon itseäni täysin vegaaniksi ettei tarvitse alkaa selittelemään sitä hirveästi. Elintarvikealan/keittiöalan paikkoja hakiesssani koen sen tärkeäksi tiedoksi ettei tule yllätyksenä. Joskus on käynyt niinkin, että olen hakemuksessa maininnut asian, mutta siihen ei ole kiinnitetty huomiota. On vain luettu cv:n laaja työhistoria eikä ole haluttu lukea läpi hakemuksen tärkeää sisältöä. 

Kotona on kuitenkin helppoa, että poikaystävä syö samoja ruokia kuin minä eikä ole vannoutunut lihansyöjä. En usko, että lihansyöjän kanssa elämisestä olisi tullut kovinkaan helppoa. On kuitenkin ollut ilo huomata, että viimeisten vuosien aikana veeganiruokavaliosta on tullut yhä suositumpi ja kauppojen hyllyt jatkuvasti täyttyvät uusista tuotteista. Joskus ei meinaa pysyä edes kärryillä. Enää ei tarvitse niin paljoa selitellä syytä miksi ei syö lihaa,koska se on jo niin normaali asia. Paitsi joillekin hyvin ennnakkolulloisille ihmisille. On ollut työpaikkoja, joissa olen joutunut mennä eri pöytään syömään vain sen takia etten joudu kuulemaan arvosteluja ruoastani. On varmasti vieläkin ihmisiä, jotka eivät tule ymmärtämään vegaaniruoan syöntiä ja ajattelevat tätä vain pupun ruokana. Monesti myös kuvitellaan, että olen jollain terveysdieetillä. Olen  kuitenkin päättänyt, että niin kauan kuin minä en arvostele muiden ruokia niin ei muilla ole myöskään oikeutta arvostella minun ruokaani. 

Miten minusta sitten tuli melkein vegaani ?

Aloin jättää liharuoan pois ruokavaliosrani ollessani jotain  19 -vuotias. Meillä kotona lapsuudessa syötiin paljon liharuokia. Muistan kuinka joka kesä halusin, että äiti tekee minulle kesäkeittoa sillä se taisi olla suosikkiruokani. Veljelle sitten tehtiin lihaisaa hernekeittoa, jota se olisi voinut syödä päiväkaudet. Kauheasti ei kasvisruokia tehty, paitsi niitä suosikkiruokiani. Jossain vaiheessa aloin kuitenkin kiinnostua yhä enemmän kasvisruoasta. Muistan kuinka minä sitten jossain vaiheessa aloin tekemään kasvisruokaa kun muut söivät liharuokaansa. Aina kun äiti löysi uusia kasvisjuttuja hän suositteli niitä minulle. Äiti ei ole koskaan tuominnut sitä, että aloin jättämään lihat pois ruokavaliosta. Enemmän hän on tukenut kuin tuominnut. 

Siinä 19 -vuotiaana aloitin myös opsikelut Turussa elintarvikealalla. Voin näin jälkeenpäin sanoa, että ehkä tuolla opiskelualalla oli vaikutus siihen miksi aloin jättää lihansyönnin pois. Kun aloin leikkaamaan puolikkaita ruohonosia ja katselemaan  teurastusvideoita/kuvia niin kyllä siinä muuttuu paljon ajatusmaailma, ettämistä kaikki on saanut alkunsa ja minkälaista maailmaahaluan tukea. Se ehkä innostutti vielä enemmän perehtymään kasvisruokaan. Opiskelun aikana oli ihanaa, että koulussa sai lounaalla myös kasvisruokaa. Edellisessä koulussani kun ei ollut sitä mahdollisuutta tai ehkä, mutta se varmasti olisi ollut monen mutkan takana. Koin kuitenkin, että työsalitunneilla ei ollut helppoa olla kasvissyöjänä ja ehkä vasta koulun loputtua pystyin luopumaan punaisesta lihasta. Näen kouluajat sellaisina opettavaisina aikoina. Silloin sai olla ihan tarpeeksi tekemisissä lihanosien kanssa ja aloin näkemään ruoan paljon laajempana. Lopulta eettiset /ekologiset syyt johtivat kasvissyöntiin entistä enemmän.

Tiesin kuitenkin aina, että mihinkään lihatehtaaseen en tule päätymään. Lopulta Korkeasaaressa vietytyn kesätyön jälkeen ei ole tehnyt mieli kanaakaan enää kertaakaan. Erään veeganikokeilun jälkeen sitä ajatteli ruokavaliotaan vielä laajemmin ja aloin etsimään korvaavia tuotteita kananmunalle.Lopulta myös aloin opetella kasvismaitoihin tutustumisen. Vaihtoehtoja oli monia, mutta lopulta kaura ja manteleimaidosta on tullut suosikkejani. Soijamaidosta en vain edellenkään tykkää. 

Työmaailma

Sanoisin olevani onnekas, että olen pääsyyt työskentelemään keittiö ja elintarvikelalla niin ihanissa kuin vähän henkisesti haastavissa paikoissa. En ole kulkenut suhteilla eteenpäin kuten jotkut onnekkaat vaan omilla avuillani, omalla kokemuksella. Mistä olenkin erityisen ylpeä. Olen ollut korkeasaaresa keittiöapulaisena, tiskarina, lentokoneruokia tekemässä, maahanmuuttajille ruokaa jakamassa, kauppojen hyllyille salatteja ja wrappeja valmistamassa.  Ehkä tällä hetkellä kun taas etsii paikkaansa työmaailmasta niin pohdin jatkuvasti onko tämä vegaanisuus este vai vahvuus. Joskus myös työhistoria on suuri taakka kannettavaksi. Tiedän, että joillekin se on ehdoton ei, mutta toiset taas innsotuvat asiasta. Viiteen vuoteen on mahtunut  hienoja työpaikkoja. Olen saanut nähdä tätä alaa ihan uusin silmin, vaikka ei se ole tuonut sitä vakituista työpaikkaa. Siitä voi ehkä haaveilla omissa unelmissaan. 

Tulevaisuus

Toivon, että tulevaisuudessa löydän työmaailmasta pyssyvyyden ja voisin kulkea tasaista matkaa pitkin murehtimatta liikaa seuraavia kuukausia. Sisälläni asuu sisukas voimanainen, joka haluaa olla ylpeä itsestään ja näyttää, että en ole mikään turha tyttönen. Näiden vuosien aikana olen nähnyt monenlaisia ihmistyyppejä ja siinä samalla kasvanut ihmisenä. Olisihan se hienoa nähdä mihin tämä ala vielä minua johdattaa. Paljon on koettu, mutta vielä on myös edessä pitkä matka nähtävänä. Toivoisin, pääseväni j oidenkin hyvien asioiden pariin, josta saisin motivaatiota ja inspiraatiota. Koitan uskoa siihen, että elämä johdattaa hyvien asioiden pariin myös työelämässä.