Ei se aina helppoa ole kun rakastaa vegaanista ruokavaliota, omistaa elintarvikealan koulutuksen ja siinä ohella tämän hetkinen työnhaku. Tänään minut teki surulliseksi eräs työhaastattelu, jossa kävin. Olen työttämänä ollessani päättänyt, että kerran viikossa on pakko löytyä joku paikka johon hakea. Niinpä hain erääseen paikkaan, vaikka jotkut työtehtävät eivät ehkä olleet minua varten. Otin kuitenkin riskin ja lähetin hakemuksen menemään, koska ei siinä menetä mitään. Olin yllättynyt, että siitä huolimatta kutsu haastatteluun tuli. Aina tietysti mainitsen hakemuksessa, että olen vegaani ettei ole sitten yllätyksiä ja saisin potkut sen takia etten ole asiasta kertonut.
Viime viikkoina haastatteluja on ollut melkein joka viikko ainakin yksi. Tämän päiväisessä haastattelussa pohtisin kovasti alkuun, että ovatkohan lukeneet cv:n lisäksi myös kirjallisen hakemuksen. Onneksi olivat siihen perehtyneet, mutta siitä huolimatta tämä vagaaninen ruokavalio oli ongelma. " Kyllä meillä on kasvissyöjiä, mutta siitä huolimatta he maistavat nakkisoppaa." Sillä hetkellä tuntui ihan turhalta olla siinä haastatteussa. Ehkä pitäisi vielä enemmän korostaa etten maistele liharuokia.
Yleensä luetaan vain cv ja loput ei edes kiinnosta. Aina kun joku sanoo etten ole tarpeeksi vahva niin minun tekee mieli purkaa kaikki tunteet urheiluun ja näyttää että olen vahva. Kun joku sitten sanoo, että vegaanisuus on ongelma niin sitten kotona tekee mieli kokkailla jotain super hyvää vegaanista ja sisäisesti yritän itselleni sanoa, että "olet hyvä ja vielä joku sinut huomaa. Minä tulen vielä näyttämään kaikille kuinka hyvä olen ".
Olen viime vuosina luopunut myös maitotuotteista iho-ongelmien takia ja tuntuu todella hyvältä noudattaa vegaanista ruokavaliota. Energiaa riittää paljon, tunnen olevani elämäni kunnossa ja en sairastele usein. Onhan tässä myös se etten halua syödä tai tukea lihansyöntiä. Elintarvikealaa opiskellessa sain ihan tarpeeksi leikata ruhon puolikkaita ja katsella videoita miten eläin kuolee. Se muutti paljonkin suhtautumista ruokaan ja siihen mitä haluan suuhuni pistää. Joskus turhauttaa hyvinkin paljon ettei ihmiset edes tiedä mitä koko elintarvikeala tarkoittaa. Eikä myöskään cv:stä lueta mitä edellisissä työpaikoissani työtehtäviäni olivat keittiöalalla.
Viimeisen kahden vuoden aikana vegaaninen maailma on muuttunut ihan täysin ja tuotteita tulee niin paljon vegaanisena, että hyvä kun perässä pysyy. Tietysti osa tuotteista varmasti on ihan rahastusmielessä tehtyjä ja jopa turhiakin tai ylihintaisia. Silti toivoisin, että se vielä näkyisi työmaailmassa, että vegaanisuudestani olisi hyötyä. En vain pystyisi elämään sen ajatuksen kanssa, että minun pitäisi luopua eettisistä arvoistani ja joutuisin syömään lihaa. Silloin eläisin valtavan ristiriitaisuuden ja syyllisyydentunteen kanssa.
Olisi surullista, että koulutukseni menisi hukkaan ja kukaan ei ottaisi minua vakavasti. Ehkä pitää uskoa siihen, että unelmat toteuvat ajallaan ja pääsen vielä näyttämään omat taitoni sekä antamaan panokseni työmaailmassa. Tiedän, että meillä Suomessa eletään vaikeita aikoja monilla aloilla. Eikä elämä ole aina sitä ruusuilla tanssimista. Itse otan vain tosi raskaasti nämä ajat ja tiedän, että kun löydän pysyvän työpaikan tulen olemaan siitä niin kiitollinen ja onnellinen, vaikka tällä hetkellä onkin vaikeaa kun ei pääse näyttämään kuinka hyvä on. Alunperin perustin tämän blogin sen takia, että voin liittää sen cv-netttiin ja joku huomaa minut. No eihän siellä kukaan mitään huomaa. Nykyään tämä ehkä on jonkinasteinen terapaimuoto kirjoitella tänne postauksia niin unohtuu hetkeksi kaikki huonot jutut. Toivotaan, että tulevaisuus olisi valoisa niin minulle kuin sinne ruudun toiselle puolelle ja jokainen meistä löytäisi elämästä sen puuttuvan palasen <3
